Syksy saapui lakeuksille, syyssatoa korjataa talteen. Omenat putoilee puusta ja ihana kypsän viljan tuosku leijuu vastapuiduilla pelloilla. Tulee niin lapsuus muistot mieleen, kun ystäväni kanssa päästiin sänkkipeltoja pitkin oikoen kyläilemään toisillamme. Koulun alettua, odotettiin sitä päivää kun kuuta nousevaa, koska puidaan kyseltiin isiltämme kyllästymiseen asti :) Voi sitä riemua kun pääsi traktorin kyytis toisen työ, ettei tarvinnut pyörällä sotkea! Niin ne vuodet kiirii, ihanat "unohdetut" muistot putkahtaa jossain vaiheessa elämää esiin tuoksusta tai muusta eletyn elämän "esineestä".
Syksyssä on jotain niin haikee, mutta onneksi on kesän ihanat muistot joilla jaksaa seuraavaan kevääseen.
ps. meillä TOSI reipas ekaluokkalainen turhaan äiti jännitti!
Viikonloppuna tiedossa "naistenretki" Forma messuille, ihana viikonloppu siis tiedossa
Mukaavaa viikonloppua sinullekkin!
Ihana tää sun blogi, jotain kautta tänne eksyin :)))
VastaaPoistaOnhan nuo ipanat jo isoja poikia vaikka juurihan ne syntyi!
Mukavaa syksyä teille!
Meillä vielä omenat odottavat puissa pomijaa, jospa ens viikolla sais ne kerättyä.
VastaaPoistaTäälläki yks äiti jännittänyt koulun alkua, kait se kuuluu asiaan. ;)
Mukavaa naistenretkeä!! :)
Hei Matilda!
VastaaPoistaMinulla on sinulle jotain blogissani..., käy kurkkaamassa!:)
Ihana muistelo Sinulla, Matilda!
VastaaPoistaMinä olen asunut koko ikäni kerrostaloissa. Lapsuuteni vietin maaseudulla (siis sielläkin asuimme kerrostalossa, kylän keskustassa) ja muistan kyllä minäkin, miten kivaa oli juoksennella kaverini pelloilla niiton jälkeen.
Ennen niittoa sinne oli tietysti ankarasti kielletty menemästä, joten kun pelto "avautui", siitä tuli oitis leikkipaikkamme. Taisimmepa jopa jonkin sorttista hevosfarmiakin siellä pitää (polkupyörähän on oiva hevonen!).
Joten kiitos kovasti tästä muistonherätyksestä!
Pistinpä minäkin sinulle blogissani...kiitosta toisesta asiasta!
Iloisia päiviä ekaluokkalaiselle! Ja rauhoittumista äidille! Ensimmäinen koulupäivä (viikko) on äidille kyllä totisen kova paikka! Voi, miten itsekin olin jännästä melkein kipeä. Pikku kyllä pärjäsi, mutta ÄITI !!! Nyt se samainen Pikku meni yläasteelle. Ja taas äitiä vähän jännitti ;-)